<<< takaisin

Valjakkopäivä 18.3.2012

Collietten Valjakkopäivä osa 2 järjestettiin sunnuntaina 18.3.2012. Tämä olikin varmaan viimeinen mahdollinen hetki vielä ajella pellolla, reitti kuulsi jo läpi parista kohtaa ja tiet olivat aurinkoisista kohdista sulaneet lähes kokonaan. Aloitimme aamulla klo 9.00 ja iloksemme lämpötila oli aamuyöllä tippunut - 1 asteeseen ja hangen pinta kovettunut. Luisto oli siis erinomainen aamupäivän ajan, sitten ilma lämpeni kovaa vauhtia ja iltapäivän puolella oli jo aika märkää.


Reen kyytiä porukoille tarjosivat:
bordercolliet Saga (LVV-11 BH Pikkupaimenen Tiger Lily) & Shira (FIN TVA BH Fancaros Adeline)
pk colliet Pinja (FI TVA BH Saruskan Golden Empress) & Nox (BH Saruskan Innovation)
Kaitsu (Irokon Obsidian) & Hex (Woolmill's I am Highland Hexham, Om. Outi Liukko-Lappalainen)


Paikalle saapui viisi henkilöä, lisäksi mukana oli siskoni kuvaamassa eli yht. meitä oli seitsemän ihmistä, vierailevia koiria puolestaan oli kolme pehkourosta (Sisu, Lassi ja Hex) ja Veila niminen nahkanarttu. Hex (Woolmill's I Am Highland Hexham, om. Outi Liukko-Lappalainen) käy harjoittelemassa valjakossani suurinpiirtein kerran viikossa ja se tulikin auttamaan vakikokoonpanoani mm. ihmisten kyydityksessä.
Kiitos Outi & Hex! Aloitimme kyydityksellä, että ehdimme tekemään sen varmasti ennen kuin reitti sulaa liikaa ja veto tulee raskaammaksi. Kaikki kokeilivat valjakon kyytiä ja koirat juoksivat hyvällä innolla laukaten kaikki kierrokset. :-)

 

"Turistikierrosten" ;-D jälkeen laitoin omat koirat tauolle odottelemaan ja lähdimme testaamaan vetohiihtoa ja kokeilemaan aloittelevia koiria vetohommiin.

Sisu ja Anni kiitivät kierroksen pellolla, mutta keli oli niin liukas, että sen enempää ei hiihdelty. Vauhtia olisi piisannut, mutta jarruja ei. :-D



Lassi & kelkka

Vasemmalla Veila, kokeilemme lähtisikö se vetämään jos omistaja kulkisi edellä ja minä tulisin koiran kanssa perässä. Veila tajusi nopsaan, että valjaisiin voi nojata ja päästä siten eteenpäin. :-)


Kokeilimme hiukan vetohommia Veilan ja Lassin kanssa, mutta koska edelle ei ollut "jänistä" kun hiihto ei onnistunut liian liukkaan kelin takia, niin päätimme lähteä välillä kahville ja sen jälkeen jatkaisimme vakireitillä ja ottaisin omat koirani avuksi. Kahvituksen lomassa sain aikamoisen yllärin kun Anni luovutti minulle valtavan juustokorin kortin kera! Se oli SCY:n Päijät-Hämeen alaosastolta kiitokseksi näistä valjakkopäivistä. Kiitos tosi paljon! :-)

Kahvituksen jälkeen menimme jatkamaan vetokokeiluja. Ajelin edellä omalla valjakolla (Shira, Saga, Nox, Kaitsu) ja ensin Anni lähti toisella reellä perään Sisun kanssa. Sisullehan vetohommat ovat ennestään tuttuja, se harrastaa vetohiiihtoa ja viime valjakkopäivässä se kokeili juosta omassa valjakossani. Ajoimme kierroksen ja Sisulla oli aika rankkaa, lumi oli alkanut jo sulaa ja keli muuttua raskaammaksi.


Oma valjakkoni juoksi edellä apuna...

...perässä tulivat Sisu & Anni.


Sisun kierroksen jälkeen päätin ottaa Lassille vetoavuksi Pinjan. Valjastin koirat nelosen liinoihin eli kahdestaan peräjälkeen. Arvelin Lassin vetävän ihan hyvin, koska se kokeili vetoa valjakossa ja se veti aika hyvin (minivaljakkona Noxin & Pinjan kanssa).

Eka suora taisikin sujua vetäen, koska reki kiiti aikamoisella vauhdilla jarruttelusta huolimatta. Suoran päädyssä oleva kurvi oli liian liukas kokemattomalle kuskille ja tasapaino petti sen verran, että Birgitan oli hypättävä pois jalaksilta vauhdissa. Sama on käynyt itsellekin pari kertaa, tiedän tunteen... :-D Perässäni juoksi siis karkurikoirat reen kanssa (joka ei siis kaatunut) ja piti päättää nopsaan ajanko lenkin kokonaan vai pysäytänkö. Päädyin pysäyttämään, koska Pinjan pari oli kokematon ja en tiedä olisiko se juossut Pinjan mukana kierrosta loppuun. Äkkiä siis jarru pohjaan ja käsky omille odotella. Sitten pari ehdin pari metriä kohti laukkaavia koiria vastaan ja käsky Pinjalle pysähtyä ja Lassia koitin pyydystää lennosta. Koirat pysähtyivät aikalailla kuin seinään kovasta laukasta ja reki liukui hurjaa kyytiä kohti. Sekunninsadasosan ehdin miettiä ja päädyin pysäyttämään reen seisomalla vain sen edessä ettei se osu koiriin. AAAUTS! Puskukaari tuli täysillä päin säärtä. Mustelman pituus on tätä kirjoittaessa n. 20 cm, hiljalleen tuossa tummuu... Tässä vaiheessa oma valjakko oli vaan päättänyt jo lähetä matkaan laukalla, joten huusin niille uudelleen pysäytyskäskyn ja ne pysähtyivätkin odottamaan kymmenen metrin päähän. Pysähtyessään ne kääntyivät osittain minua kohti joten reki ei liukunut kenenkään päälle. Sitten järjestin Pinjan ja Lassin uudelleen reen eteen ja kuski paikoilleen odottelemaan jarrun päälä seisten, että ehdin oman valjakon kyytiin. Eikun matkaan ja se sujui hyvin. Lassi ei oikein vielä ymmärtänyt vetää, joten Pinja hoiti pääasiassa tokan reen kotiin saakka. Lassille voisi siis jatkossa tehdä lyhyempiä pätkiä aluksi vaikkapa sitä kutsuen, joka tuntuu toimivan sillä hyvin.


Lopuksi reen eteen lähti pikkuinen nahkanarttu Veila. Veila sai avukseen Noxin ja Pinjan. Minä vaihdoin Noxin tilalle kuormareen eteen Hexin. Veila taisi olla päivän yllättäjä ja se lähti innolla vetämään heti lähdöstä alkaen. Puolessa välissä kierrosta se alkoi ihmetellä, mitä tässä pitikään tehdä eikä enää vetänyt, mutta pysyi silti helposti Noxin ja Pinjan vauhdissa mukana. Pari tämmöistä harjoittelua niin siitä tulisi vallan mainio rekicolllie, hyvin toimi ensikertalaiseksi. :-)

Omille koirilleni päivän ajotreeni oli tosi tehokasta ja sisälsi mm. "parkkiin" ajoa useamman kerran. Ajoin siis kierroksen jälkeen valjakon takaisin lähtöpaikalle, jossa tein tolpan luona täyskäännöksen ja tähtäsin reen suoraan köydelle, että saan siihen siepparin kiinni. Lisäksi valjakko odotteli paikoillaan kun kävin laittelemassa toista rekeä kuntoon ja ne pysyivät pyytämättä koko ajan paikoillaan ja liinat suorina, sieppari tosin varmistuksena. Ajelutuskierroksilla ne joutuivat myös pysähtymään kun vaihdoimme kyytiin uutta kokeilijaa ja päivän lopussa pysähdeltiin paljon kun odotin, että jälkimmäinen valjakko saa meidät kiinni, että voimme toimia jäniksenä. Olisin toki voinut ajaa jarru pohjassa, mutta annoin niiden ennemmin juosta haluamaansa vauhtia ja sitten vain välillä osdottelimme paikoillaan. Ohituksiakin tuli muutaman kerran ilman minkäänmoisia ongelmia. Ai että olin iloinen kun koirat pelasivat niin hyvin, osaavat jo aika hyvin nämä touhut. :-) :-) :-)

Mukava päivä kaikinpuolin ja kaikki koirat tuntuivat siltä, että veto olisi niille ihan sopiva harrastuslaji. Mukana olleista kaksi olikin jo ennestään vetoaharrastajia, Sisu touhuaa vetohiihdon parissa ja on käynyt kisoissakin. Hex puolestaan vetää omassa valjakossani. Lassi kävi viime kerralla valjakkopäivässä ensikertalaisena ja tajusi nopeaan homman jujun, Veilalle tämä oli eka kerta ja hyvin tuntui laji sopivan sillekin.

Nyt lumet alkavat sulaa jo pois, mutta ennen kesähelteitä vetoa voi harrastaa pyörän kanssa tai jos kunto kestää niin canicrossina koiran perässä juosten. ;-) Suunnitelmissa on taas jatkoakin "valjakkopäivälle", kesäversiona ajatuksena olisi "puuhapäivä", jonka ohjelmana voisi olla agiesteiden kokeilua, tokoa & maastolajeja vetohommia myöskään unohtamatta...