| "Näytösajoa" Ohkolassa 25.9.2010 Lyhyt
versio: Ohkolassa järjestettiin tänään rekikoirien
käyttökoe, jonne meidät oli pyydetty
Pitkä versio: Tätä päivää oli odotettu jo pitkän aikaa... Kesäkuussa minua kysyttiin Ohkolaan käyttökokeeseen 25.9. joko osallistumaan tai muuten vain ajelemaan, mailin oli lähettänyt kyseisen kokeen toinen arvosteleva tuomari. Hän kertoi, että paikalle olisi tulossa FCI:n edustajia ulkomailta ja olisi hauska esitellä hiukan erilaista valjakkoa heille. Käyttökokeeseen en voinut ilmoittautua, koska minulla ei ole tarpeeksi koiria - kokeessa kyydissä on tuomarikin, joten niitä tarvisisi olla n. 6 kpl. Innostuin valtavasti ja lupauduin mukaan. :-) Kesä meni koirien lomaillessa helteiden takia ja sitten kun säät viilenivät niin toinen vakkarijohtokoirani eli Saga oli viisi viikkoa kasvattajallaan kylässä. En siis päässyt treenaamaan julkista "ajodebyyttiäni" varten kunnolla. Kun Saga tuli kotiin en edelleenkään voinut ajaa sillä, koska Hanna toivoi etten ajaisi ennenkuin näyttelyt on ohi - ajosta kun saattaisi tulla jumeja ja liikkeet kärsisivät. Loppujen lopuksi pääsin ajamaan Sagan kera vasta viimeisellä viikolla ennen Ohkolaa. Ensin tein pari pikkulenkkiä kotona ja sitten torstaina ja perjantaina ajoin Ohkolassa lammikoitten ympärillä, missä aioin ajaa sitten lauantainakin. Saga pelasi hienosti, vaikka taukoa oli ollutkin. Päätin, että lauantaina collievaljakkoon lähtevät vain nopeimmat eli Shira, Saga ja Nox. Ainut vaan, että olin aina ajanut kotona ja lauantaina Ohkolassa tulisi olemaan paljon ihmisiä, autoja ja koiria! Shira, Nox & Pinja olivat kerran olleet Ohkolassa treenaamassa niin, että paikalla oli kolme muuta valjakkoa, mutta Saga ei ollut nähnyt ikinä mitään vastaavaa, sillä torstain ja perjantain Ohkolan treeneissä ajelin yksinäni kun siellä ei sattunut olemaan muita paikalla. Siis... viiden päivän ajot ja sitten Ohkolaan kaikkien valjakkoharrastajien, tuomareiden ja ulkomaanvieraiden eteen.. huh huh ei paineita ei... Lauantaina pakkasin sitten koirat autoon, temppupyörän olin jättänyt Ohkolaan edellisenä päivänä joten sitä ei onneksi tarvinnut alkaa aamulla virittelemään kyytiin. Ajoimme paikalle puoli yhdeksän paikkeilla. Maisema oli sumuinen, mutta ei onneksi satanut. Jännitti ihan kamalasti ja toisaalta olin tikahtua innosta! En tiennyt yhtään mitä odottaa valjakolta, koska ajotilanne tulisi olemaan ihan uusi. Perillä taluttelimme koiria ensin ja kävin kysäisemässä, mitä aikaa ajaisin lenkkiä. Paikalle tulikin juuri FCI:n edustajat ja vaihdoin pari sanaa yhden kanssa. Jälkikäteen selvisi, että kyseessä oli FCI:n rekikoirajaoksen puheenjohtaja. :-O Olin tulostanut mukaan A4 kokoisen paperin, jolla esittelin koirani ja siinä oli kuusi kuvaa valjakosta. Laminoin sen varmuuden vuoksi, jos vaikka sataisi... Ideana oli, että vaikka minulla mukana oli vain kolme niin voisin esitellä loputkin valjakosta ja voisin näyttää vieraille, että porukkaan kuuluu useampikin collie. ;-)
Ajoajaksi sanottiin klo 9.30 kun ensimmäiset valjakot olisivat lähteneet liikkeelle. Voi kamala miten paljon ne perhoset vatsassa lepattelivatkaan... Hain pyörän valmiiksi keskelle tapahtumapaikkaa tien laitaan ja odottelin, että valjakot olivat lähteneet liikkeelle. Sitten vaan valjastamaan omia ihmisten katselessa. (kaipa ne katseli, mä tuijotin vaan noita koiriani) Eikun kyytiin ja koirat lähtivät matkaan kuin tykin suusta, eipä tosiaankaan tarvinnut hävetä. :-D Ajoin kovaa vauhtia ympäri lammikoita, tein käännöksiä ja kun huomasin, että koirat toimivat kuten kotona vaikka jokapuolella oli häiriötä niin rohkaistuin ja lähdin ajamaan laukalla läpi ihmisjoukon. Hyvin ne väistivät tien kahdelle puolella kun ajoin läpi. Tien vierellä oli koiria ja autoja, mutta yksikään valjakossa ei löysännyt liinoja vaan pikkucolliet kiitivät kevyesti eteenpäin! Oli se vaan upeaa! Tein täyskäännöksen ja sitten takaisinpäin. Hetken ajeltuani ajoin autolle ja laitoin koirat tauolle.
Seurailimme käyttökoevaljakoiden lähtöjä ja keli senkun vaan parani, aurinko tuli esiin. Tosin ilma lämpenikin ja se ei ole toivottavaa valjakkotouhuissa. Onneksi koe ehdittiin viedä läpi ennen kuin liikaa lämpeni. Tauolla koirat makoilivat jaloissa ja otettiin niistä pari kuvaakin. Tauon jälkeen lähdin ajamaan vielä uudelleen. Nyt ei enää jännittänyt joten olo oli minulla rennompi, koirat toimivat taas hienosti. Ajelin myös heinikon poikki oikoen, tulipahan pienesti esiteltyä porukan toimivuutta myös poissa reitiltä. Yksi hankalampi paikka tuli kun olin ajamassa autojen (+ihmisiä, koiria, yksi valjakko parkissa) ohi ja vastaan oli tulossa iso valjakko. Ohituskohta näytti niin ahtaalta, että käskin samantien koirat oikealle autojen välistä ylös heinikkoista rinnettä. Tein mäen päällä tyylipuhtaan u-käännöksen ja takaisin autojen takaa. Hienosti pelasi sekin temppu. Tiellä melkein kolkkasin yhden tyypin bortsujen seisingillä kun hän ei yhtään huomannut, että on valjakko tulossa takaa. Pysäytin kohdalla ja tyyppi säilyi pystyssä. :-D Toinenkin meinattiin kolkata samalla tyylillä, mutta sielläkin hidastin ajoissa ja sekin kaveri hyppäsi pois alta. Ollaan me vissiin ajossa tosi hiljaisia kun eivät huomanneet tuloamme. :-O
Päivä oli ehdottomasti vuoden kohokohta! Oli ihan mahtavaa nähdä miten hyvin koirat toimivat noinkin hurjassa häiriössä. En voisi olla niihin tyytyväisempi. Odotin niiden häiriintyvän edes vähän huutavista valjakoista ja vuoroaan odottelevista koirista, ne kun möykkäsivät innoissaan kovaan ääneen. Mutta ei nuo häiriintyneet ja Nox huusi yhtälailla lähdöissä kuin muut valjakkokoirat. ;-D Päivän lopuksi palkittiin kokeen suorittaneita ja FCI:n edustajat saivat muistoksi lahjat Siperianhusky-yhdistykseltä. Huomasin, että samassa nipussa rekikoirajaoksen puh. joht. sai sen tekemäni valjakkoesittelylappusen. Siinäpä on ihmeteltävää vaikka sitten kotonaankin - kirjoitin siihen kotisivujeni, kuva-albumini ja videosivuni osoitteet. Kuulin jälkeenpäin, että kyseinen herra oli kysellyt, että kuinka yleinen tuommoinen collie-valjakko on Suomessa. No, eipä taida olla kovin yleinen näky... :-D
|
